Tällä hetkellä mulla on kovin kummallinen ja sekava olo. Viikonloppu oli aivan ihana, mulla oli nimittäin rakas poikaystäväni täällä kylässä. Laittelen viikonlopun kuvasaldoa esille myöhemmin.
Viikonloppu kuitenkin päättyi vähän kurjasti sairasteluun. Haakon Norjan tiimistä on asustellut täällä talolla nyt puolisentoista viikkoa, ja hän oli jo tänne saapuessaan flunssainen. Hän olikin tossa 3 päivää poissa töistä kuumeisen olon takia. No kävipä sitten niin, että hänen flunssansa taisi tarttua mulle ja Tommylle myös. Mä olin maanantaina töissä, mutta päivän aikana tuli kurkku kipeäksi ja päätä alkoi jomottaa. Olinkin sitten eilisen päivän kotona lepäämässä ja tänäänkin vielä jäin kotiin. Nyt tuntuu, että oon täysin sekaisin päivistä ja mulla on ihan sunnuntaifiilis vaikka huomenna on jo torstai :)
Se oli siis eka syy kummaliseen olooni. Toinen syy onkin sitten vieläkin kurjempi.. Mun taskalainen kämppis Ann-Cathrine nimittäin soitti mulle tossa puoli tuntia ennen työpäivän loppumista, ja sanoi saaneensa potkut. Hänelle oli sanottu, että hänestä kyllä ihmisenä pidettiin töissä kovinkin paljon, mutta Tanskan markkina on vaan niin pieni ja hänelle ei ole yhtään potentiaalista asiakasta tarjolla jolle soittaa. Totta onkin, että tämän kahden kuukauden aikana hänellä ei oo ollut töissä lähes mitään tekemistä, juuri asiakkaiden vähyyden takia, mutta kuitenkin annettiin ymmärtää, että asia tulee muuttumaan. No niimpä se muuttukin, totaalisesti! Mitään irtisanomisaikaa hänellä ei ole, sillä hän on vielä 6 kuukauden koeajalla. Siispä hänen sopimuksen loppui tänään saman tien, ja hän lentää huomenna takaisin Tanskaan..
Tämä tarkoittaa siis sitä, että mä tulen asumaan pääasiassa yksin täällä talolla loppukevään :( Toi norjalainen Haakon ja tanskalainen Rene tulevat tänne silloin tällöin yleensä viikoksi kerrallaan, mutta suurimman osan ajasta tuun olemaan yksin. Ja se tuntuu tosi oudolta.. Sen pari viikkoa kun olin täällä yksin, niin oikeestaan ihan tykkäsin siitä vapaudesta ja siitä kun voin mennä täysin oman mielen ja aikataulun mukaan töihin ja muualle, vaikka iltaisin tosin olinkin välillä vähän peloissani. Mutta nyt että oikeesti oon täällä koko kevään yksin.. Ei kiva. Täytyy vaan pitää itseni kiireisenä ja viikonloppuisin onneksi saankin usein vierailijoita Suomesta.
Että semmosta tällä kertaa. Tuntuu kuin oisin puulla päähän lyöty. Onneksi loppuviikolle mulla on kuitenkin kivoja suunnitelmia. Huomenna näen töiden jälkeen taas suomalaisen Lindan, ja lauantaina lähden koko päiväksi laskettelemaan/lautailemaan Rommeen, joten eiköhän tämä tästä.
Viikonloppu kuitenkin päättyi vähän kurjasti sairasteluun. Haakon Norjan tiimistä on asustellut täällä talolla nyt puolisentoista viikkoa, ja hän oli jo tänne saapuessaan flunssainen. Hän olikin tossa 3 päivää poissa töistä kuumeisen olon takia. No kävipä sitten niin, että hänen flunssansa taisi tarttua mulle ja Tommylle myös. Mä olin maanantaina töissä, mutta päivän aikana tuli kurkku kipeäksi ja päätä alkoi jomottaa. Olinkin sitten eilisen päivän kotona lepäämässä ja tänäänkin vielä jäin kotiin. Nyt tuntuu, että oon täysin sekaisin päivistä ja mulla on ihan sunnuntaifiilis vaikka huomenna on jo torstai :)
Se oli siis eka syy kummaliseen olooni. Toinen syy onkin sitten vieläkin kurjempi.. Mun taskalainen kämppis Ann-Cathrine nimittäin soitti mulle tossa puoli tuntia ennen työpäivän loppumista, ja sanoi saaneensa potkut. Hänelle oli sanottu, että hänestä kyllä ihmisenä pidettiin töissä kovinkin paljon, mutta Tanskan markkina on vaan niin pieni ja hänelle ei ole yhtään potentiaalista asiakasta tarjolla jolle soittaa. Totta onkin, että tämän kahden kuukauden aikana hänellä ei oo ollut töissä lähes mitään tekemistä, juuri asiakkaiden vähyyden takia, mutta kuitenkin annettiin ymmärtää, että asia tulee muuttumaan. No niimpä se muuttukin, totaalisesti! Mitään irtisanomisaikaa hänellä ei ole, sillä hän on vielä 6 kuukauden koeajalla. Siispä hänen sopimuksen loppui tänään saman tien, ja hän lentää huomenna takaisin Tanskaan..
Tämä tarkoittaa siis sitä, että mä tulen asumaan pääasiassa yksin täällä talolla loppukevään :( Toi norjalainen Haakon ja tanskalainen Rene tulevat tänne silloin tällöin yleensä viikoksi kerrallaan, mutta suurimman osan ajasta tuun olemaan yksin. Ja se tuntuu tosi oudolta.. Sen pari viikkoa kun olin täällä yksin, niin oikeestaan ihan tykkäsin siitä vapaudesta ja siitä kun voin mennä täysin oman mielen ja aikataulun mukaan töihin ja muualle, vaikka iltaisin tosin olinkin välillä vähän peloissani. Mutta nyt että oikeesti oon täällä koko kevään yksin.. Ei kiva. Täytyy vaan pitää itseni kiireisenä ja viikonloppuisin onneksi saankin usein vierailijoita Suomesta.
Että semmosta tällä kertaa. Tuntuu kuin oisin puulla päähän lyöty. Onneksi loppuviikolle mulla on kuitenkin kivoja suunnitelmia. Huomenna näen töiden jälkeen taas suomalaisen Lindan, ja lauantaina lähden koko päiväksi laskettelemaan/lautailemaan Rommeen, joten eiköhän tämä tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti