God dag! Normaalista poiketen olen täällä taas, jo toisena päivänä putkeen ;) Ajattelin ihan pikaa pikaa kirjoittaa ennen kuin taas vaivun opparihypnoosiin. Mulla on blogijuttuja niin paljon rästissä, että haluan nyt vähän kiriä niin pääsen joskus taas kiinni nykyhetkeen. Floridan kuvatkin on vielä näyttämättä. Oih. No mutta. Tän kertaisessa jutussa ei oikein ole päätä eikä häntää, vain perunaa.
Treffattiin ystäväni Lindan kanssa jokunen aika sitten uuniperunan ääressä suloisessa Kaffekoppenissa vanhassa kaupungissa. Mun oli jo pitkään, jostain oudosta syystä, tehnyt mieli uuniperunaa, joten otettiin suunnaksi tämä Lindan jo aiemmin testaama kahvila. Valkkasin uuniperunan kanatäytteellä ja olikin muuten hyvää. Ja tämä paikka on niin soma, että ihan jo senkin takia suosittelen piipahtamaan! Vinkkinä, että sieltä saa myös taivaallista mutakakkua.
Ylempänä on samana iltana nappaamani kuva meidän kotikadulta. Silloin oli tosi keväinen fiilis ja kaunis auringonlasku. Nythän kevät on jo selvästi pidemmällä, kun kukat jo kukkivat ja puut ovat täynnä pieniä vihreitä silmuja. Lupaavat muuten liki pariakymmentä astetta ensi viikoksi. Nähtäväksi jää että pitääkö paikkaansa. Mä olen muuten aina keväällä supervarovainen pukeutumisen suhteen, ja nytkin vielä kuljen ympäriinsä villakangastakki päällä, vaikka tälläkin viikonlla mittari on kohonnut +16 asteeseen. Ja silti, en tajua miksi ja miten, heräsin perjantaina kurkkukipuun, joka vaivaa vieläkin. On se niin väärin..
Lindasta puheenollen, viimeksi kun treffattiin niin hän oli juuri viettänyt synttäreitä. Askartelin hänelle synttärilahjaksi lahjakortin, jolla vien hänet katsomaan balettia. Joskus ollaan puhuttu, että mentäisiin yhdessä balettiin, joten mielestäni tämä oli oikein oiva lahja, ja selvästi mieleinen :)
Nojoo, takaisin perunoihin. Innostuksissani tein myös kotona kaksi viikkoa sitten sunnuntaina Tommylle ja mulle perunaillallisen. Ajatuksena oli tehdä uuniperunoita, mutta Tommyn pyynnöstä ne vaihtuivat potato skinsseihin, joita olemme syöneet mm. TGI Fridays'ssa. Itseasiassa jo Kanada-vuoteni aikana mun lempiruoka siellä oli nämä Boston Pizzan Southwest Potato Skins. Namm! Löysin täältä ohjeen, jota käytin pohjana.
Herkullisiahan niistä tuli, mutta aikast raskaita myös. Söimme näiden seurana ranskankermaa ja valkosipulituorejuustoa. Ensi kerralla jos näitä teemme niin käytämme normikokoisia perunoita. Tässähän oli nyt valtavia uuniaperunoita, mutta uskon että pienillä potuilla toimisi vielä paremmin.
Tällaista päätöntä pottuilua siis tällä kertaa. Nyt täytyy jatkaa new product development -prosessin parissa. Reipasta sunnuntaita allihopa ja vauhdikasta vappua mikäli en enää kirjoittele huomisiltaan mennessä. Suomalaista vappua onkin jo hiukan ikävä, joten ehkä ensi vuonna sitten. Adios!
Treffattiin ystäväni Lindan kanssa jokunen aika sitten uuniperunan ääressä suloisessa Kaffekoppenissa vanhassa kaupungissa. Mun oli jo pitkään, jostain oudosta syystä, tehnyt mieli uuniperunaa, joten otettiin suunnaksi tämä Lindan jo aiemmin testaama kahvila. Valkkasin uuniperunan kanatäytteellä ja olikin muuten hyvää. Ja tämä paikka on niin soma, että ihan jo senkin takia suosittelen piipahtamaan! Vinkkinä, että sieltä saa myös taivaallista mutakakkua.
Ylempänä on samana iltana nappaamani kuva meidän kotikadulta. Silloin oli tosi keväinen fiilis ja kaunis auringonlasku. Nythän kevät on jo selvästi pidemmällä, kun kukat jo kukkivat ja puut ovat täynnä pieniä vihreitä silmuja. Lupaavat muuten liki pariakymmentä astetta ensi viikoksi. Nähtäväksi jää että pitääkö paikkaansa. Mä olen muuten aina keväällä supervarovainen pukeutumisen suhteen, ja nytkin vielä kuljen ympäriinsä villakangastakki päällä, vaikka tälläkin viikonlla mittari on kohonnut +16 asteeseen. Ja silti, en tajua miksi ja miten, heräsin perjantaina kurkkukipuun, joka vaivaa vieläkin. On se niin väärin..
Lindasta puheenollen, viimeksi kun treffattiin niin hän oli juuri viettänyt synttäreitä. Askartelin hänelle synttärilahjaksi lahjakortin, jolla vien hänet katsomaan balettia. Joskus ollaan puhuttu, että mentäisiin yhdessä balettiin, joten mielestäni tämä oli oikein oiva lahja, ja selvästi mieleinen :)
Herkullisiahan niistä tuli, mutta aikast raskaita myös. Söimme näiden seurana ranskankermaa ja valkosipulituorejuustoa. Ensi kerralla jos näitä teemme niin käytämme normikokoisia perunoita. Tässähän oli nyt valtavia uuniaperunoita, mutta uskon että pienillä potuilla toimisi vielä paremmin.
Tällaista päätöntä pottuilua siis tällä kertaa. Nyt täytyy jatkaa new product development -prosessin parissa. Reipasta sunnuntaita allihopa ja vauhdikasta vappua mikäli en enää kirjoittele huomisiltaan mennessä. Suomalaista vappua onkin jo hiukan ikävä, joten ehkä ensi vuonna sitten. Adios!








