Det var det

Se on sitten vuoden 2014 viimeinen päivä. Viime viikkoina on tapahtunut paljon ja olen ollut jatkuvasti menossa sinne tai tänne. Kerrottavaa olisi vaikka millä mitalla, mutta jotenkin samanaikaisesti en kuitenkaan tiedä mitä sanoa. Tukholma on nyt jätetty taakse ja uusi vaihe elämässä on alkanut Helsingissä. Lähtö oli itkuinen, kuten mun tapaani kuuluu, ja odotettua jotenkin raskaampi.

Kaksi viikkoa ennen muuttoa, itsenäisyyspäivänä, järjestin Tukholman kavereilleni läksäisbileet. Tommy oli silloin jo Helsingissä, joten emännöin juhlat itsekseni. Paikalle pääsi ilokseni suuri joukko mahtavia tyyppejä, joiden kanssa ilta kului nopsasti rupatellen ja huikeaa Heads up -peliä pelaillen. Pirskeet jatkuivat pitkälle yöhön, sillä viimeiset vieraat lähtivät vasta neljän maissa. Hauska ilta ihanien ihmisten kanssa! ♥

Läksiäisbileiden lisäksi viimeiset viikot kuluivat ystäviä treffaillen, Tukholmaa ihaillen, joululahjoja hankkien, joululauluja laulellen ja muuttoa valmistellen. Lisäksi teimme kahden työkaverini, Inkan ja Heidin, kanssa parin tunnin islanninhevosvaelluksen. 

Tommy tuli Tukholmaan viikkoa ennen muuttoa, mikä osoittautui oikein hyväksi päätökseksi. Tukholman asuntoa tyhjentäessä tavaran määrä pääsi nimittäin jälleen yllättämään ja pakettiauto täyttyi uhkaavasti laatikko laatikolta. Tommysta oli suuri apu, sillä hän ehti puuhastella kotona ja tyhjennellä kaappeja sillä välin, kun minä olin töissä. Loppujen lopuksi kaikki muu mahtui pakun kyytiin, paitsi meidän pyörät. Ne täytyy napata mukaan tammikuussa, kun Tommy käy katsastamassa auton.

Tukholmakodin ja Tukholman taaksejättäminen tuntui ikävältä ja ehdinkin itkeä muuttoa useammankin kerran. Ensimmäinen itku pääsi läksiäisbileissä ja viimeinen juuri ennen laivaan lähtöä, kun treffasimme Katien ja Nikin kanssa lounaan merkeissä.

Helsinkiin saapuessamme ja uuden kodin nähdessäni mieli onneksi piristyi. Miten kaunis koti meillä onkaan! Tunnelmaa nostatti myös Tommyn yllätyskosinta uudessa kodissa muuttopäivän aamuna ♥ Tuntuu, että nyt on tosiaankin uuden alku: uusi koti, uusi kaupunki, uusi toimisto – ja poikaystävästä tuli kihlattu! Tänään sain vielä töistä mielettömiä uutisia: saavutimme syksyn tavoitteemme tänään, vuoden viimeisenä päivänä, ja pääsemme keväällä tiimimme kanssa palkintomatkalle. Huikeaa!

Nyt alan valmistautua iltaa varten ja haluan toivottaa kaikille onnellista uutta vuotta! Jää nähtäväksi, mitä kaikkea jännää vuosi 2015 tuo tullessaan. Blogin tulevaisuus on vieläkin hämärän peitossa, ehkä kirjoittelen tänne vielä jotain, ehkä en. We shall see. Hauskaa iltaa kaikille, terkkuja Helsingistä! Kram!

Om exakt en månad...

...ME MUUTETAAN HELSINKIIN! Osalle olenkin jo kertonut ja loput kuulivat asiasta varmaan viimeistään facebookin kautta. Jep, kyllä! Meille on ollut Tommyn kanssa alusta asti selvää, ettei olla Tukholmassa jäädäksemme. Oltiin kuitenkin sovittu, että ollaan täällä niin kauan kuin tuntuu hyvältä ja täältä seuraava askel tulisi olemaan Helsinkiin. No tuossa sitten kesän jälkeen muuttoasia tuli puheeksi ja päätimme aika yllättäin, että olemme vielä syksyn Tukholmassa ja alkuvuodesta muuttaisimme takaisin Suomeen.

Aika pitkään olimme asiasta ihan hissukseen ja suunnitelmistamme tiesivät vain perheet ja muutamat ystävät. Syyskuun lopussa kerroin muutosta töissä ja sen jälkeen sana alkoikin jo levitä. Nyt kaikki on varmaa ja muuttopäiväkin on tiedossa: lauantaina 20.12 pakkaamme pakun täyteen ja jätämme ihanan Tukholmakotimme taaksemme. 

Helsingissä meitä odottaa meidän oma ensiasuntomme, pieni ja kodikas citykaksio Taka-Töölössä. Kaupat teimme kaksi viikkoa sitten, ja samalla saimme myös avaimet asuntoon. Heti seuraavana päivänä alkoi remontti. Tommy asustelee nyt siis jo Helsingissä ja laittaa asunnon kokonaan uuteen uskoon. Pari päivää ennen virallista muuttoa hän tulee tänne Tukholmaan laittamaan paikkoja kuntoon täällä.

Viimeiset pari kuukautta ovat olleet aikamoista vilinää ja viimeisen kuukauden sisällä olen hyppinyt Helsingissä lähes viikon välein. Tästä syystä blogi on jäänyt ihan taka-alalle, ja blogin koko tulevaisuus on epävarmaa. Luulen, että minulla ei ole tarvetta höpötellä menoistani enää Helsingistä käsin, mutta who knows. 

Tasan kuukausi siis jäljellä Tukholmassa. Ja miltei neljä vuotta takana. Viimeiseen kuukauteen mahtuu vaikka mitä hauskaa, kuten ystävän viikonloppuvierailu (huomenna), läksiäisbileet, islanninhevosvaellys sekä firman joulujuhlat. Viikot tulevat vierähtämään mielettömällä vauhdilla, se on selvää. Nyt täytyy siis nauttia jokaisesta päivästä ja ihailla kaunista Tukholmaa. Minun tulee kyllä sitä ikävä.

Mamma fyller år

Äidillä oli elokuussa syntymäpäivä, jolloin hän täytti pyöreitä vuosia. Synttäreitään hän vietti Ahvenanmaan saaristossa purjeveneen lipuessa satamasta toiseen. Silloin emme siis kerääntyneet äitiä juhlimaan, mutta syyskuun puolella kokosimme perheemme kasaan lapsuudenkotiimme Raisioon.

Veljeni oli keksinyt äidille mitä parhaimman synttärilahjan. Materiaalisen lahjan sijaan päätimme yllättää äidin siivoustalkoilla. Lapsuudenkotimme on suuri ja se kätkee sisäänsä kaikenlaista tavaraa. Paljon tavaraa. Ja pääosin todella vanhaa ja epämääräistä tavaraa. Talkoiden tarkoituksena oli heittää pois kaikki turha ja tarpeeton tavara, jota taloon on vajaan 30 vuoden aikana kertynyt.

 

Äiti hääri pääosin keittiössä ja kokkaili talkoolaisille purtavaa. Sara taas keskittyi leikkimään barbeilla. Muutoin me kaikki osallistuimme siivoukseen, jopa Oliver. Ensin tyhjeni puuliiteri ja perunakellari, sitten muu alakerta. Seuraavaksi pääsimme autotallin ja leikkimökin kimppuun. Välillä piti käydä tankkaamassa, jotta jaksoi taas jatkaa. En ole mikään suuri pullafani, mutta ai ei miten herkullisia äidin tekemät voisilmäpullat olivat. Nukalla oli omat eväät.

 

Välipalan jälkeen talkoot jatkuivat. Tavaroita tonkiessa vastaan tuli kaikenlaisia muistoja lapsuudesta ja nuoruudesta. Kuten nämä Eeron ja minun huiket vanhat pyöräilykypärät. Yllytin Eeron muistokuvaan ennen kuin kypärät lensivät kaatopaikkakuormaan. Viimeiseksi siirryimme yläkertaan, jossa tyhjennettävää vasta riittikin. Laatikkokaupalla vanhoja koulukirjoja, hassuja vaatteita, 80-luvun laskettelusuksia ja vaikka mitä. Paljon lähti, mutta joitakin aarteita kyllä säilytettiinkin. Kuten 3v. Maijan ja 5v. Eeron kirjeet joulupukille. Mä löysin lisäksi kasapäin vanhoja ystäväkirjoja, slämyjä ja päiväkirjoja, joita ei tietenkään voinut nakata kaatopaikalle. Ihania muistoja.

Äiti oli oikein tyytyväinen syntymäpäivälahjaansa ja meillä oli mukava päivä perheen kesken. Sunnuntaina juhlinnat jatkuivat, tällä kertaa vähän siistimmissä vaatteissa. Kävimme syömässä lounasta Krookilassa mamman sekä äidin siskon perheen kanssa, minkä jälkeen keräännyimme meille kakkukahville. Oli mukavaa nähdä serkkuja pitkästä aikaa ja vaihtaa kuulumisia.

 

 

 Hiphiphurraa! Stort grattis kära mamma! ♥

Familjen Mussaari i Stockholm

Tjena! Viikot vierivät ja lokakuuta mennään. Jouluun on palttiarallaa kaksi kuukautta ja kesä on enää kaukainen muisto vain. Kertyneet kesämuistot ovat kuitenkin sen verran mukavia, että ajattelin jakaa niistä yhden. Elokuun puolivälin tienoilla saimme tänne nimittäin rakkaita vieraita, kun perhe Mussaari laittoi hösseliksi ja reissasi Tukholmaan. Reissu meinasi kyllä stopata ennen kuin pääsi kunnolla alkamaan, sillä aikaero teki kepposet ja vieraamme nukkuivat laivalla pommiin. Viime hetkellä he kuitenkin heräsivät ja kerkesivät juosta laivasta ulos köysien vielä ollessa kiinni  Tukholman satamassa.

Meillä oli aktiviteettien täyteinen viikonloppu, emmekä antaneet satunnaisen sateen haitata menoa. Aloitimme lauantaipäivän Skanssenista, joka on eläinpuisto Djurgårdenin saarella. Pääosin Skanssenista löytyy pohjolan eläimiä, mutta erillisessä akvaariossa pääsee tervehtimään myös mm. apinoita ja krokotiilejä. Apinatalo oli hauska kokemus, sillä siellä pääsi samaan tilaan joidenkin apinoiden kanssa. Minun sydämeni sulattivat herttaiset punapeppupaviaanit, joiden touhuja olisi jaksanut katsella vaikka tunti tolkulla.

Lounaan jälkeen jatkoimme matkaamme Gröna Lundin huvipuistoon, joka sijaitsee aivan Skanssenia vastapäätä Djurgårdenissa. Oliver ja Jaakko lähtivät heti hurvittelemaan, kun taas me muut jäimme katsomaan Sommarkrysset-ohjelman livekuvausta. Illan vieraana oli Suomen teinitähti Isac Elliot, joka esitti kaksi hittibiisiään ruotsalaisfaneilleen. Esityksen jälkeen myös Sara pääsi hurjastelemaan muutamaan laitteeseen.

Illan päätteeksi minä ylitin pelkoni ja rohkaistuin Jaakon seuraksi Gröna Lundin uusimpaan ja hurjimpaan laitteeseen, Eclipseen. Se on ketjukaruselli, joka pyörii 121 metrin korkeudessa. Olin aina kuvittelut, etten tulisi ikinä menemään kyseiseen laitteeseen, koska a. mua alkaa nykyään oksettamaan ihan normaalissakin keinussa niin saati sitten keinukarusellissa ja b. se pyörii sairaan korkealla ja näyttää turvattomalta. Uteliaisuuteni kuitenkin heräsi ja päätin lähteä Jaakon seuraksi. Ja onneksi menin! Kokemus oli mahtava ja maisemat uskomattoman upeat. Olihan se kyllä pelottavakin mutta huikea, eikä edes tullut huono olo.

Mä en muuten kestä, miten iso poika Oliverista on kasvanut. Varsinkin tuo lippis päässä ja huppari päällä hän näyttää jo niin vanhalta. Toki onhan hän jo ykkösluokkalainen, aloitti koulun juuri tuolla viikolla kun olivat täällä ♥

Sunnuntaina heräilimme rauhassa ja tukevan aamiaisen jälkeen lähdimme taas reissuun. Mussaaret tekivät pienen metrolenkin, jonka jälkeen treffasimme vanhassa kaupungissa. Siellä tutkailimme ja ihmettelimme joitakin tunteja ja jatkoimme matkaamme hiljakseen keskustaan päin. Päivä meni hurjan nopeasti ja pizzatankkauksen jälkeen olikin jo aika noukkia matkalaisten tavarat meiltä ja suunnata satamaa kohti.

Ihanaa, kun Mussaaret saivat vihdoinkin aikaiseksi tulla meitä moikaamaan. ♥ Nyt Oliver ja Sarakin tietävät missä me asutaan ja "Ruotsi" on heille konkreettisempi paikka. Saraa kyllä hämmästytti kovasti ruotsin kieli ja hän kummasteli, miksi täällä ei ymmärretä suomea. Ja se, miksi meillä on niin pieni asunto :-)

Se oli sellainen kultainen kesämuisto. Ehkä joku päivä olen niin reipas, että käyn läpi myös kaikki kesälomakuvat, joita pääsi kertymään luvatton paljon. Hups. Nyt tutilullaa, kauniita unia! Puss!

Tjugosex

Jaahas, nyt sitä ollaan sitten lähempänä viittäkymppiä kuin syntymää. Itse en ollutkaan tullut tätä ajatelleeksi, mutta Tommy ihanasti otti asian esille. Vaikka toisaalta, jos vaikka miettii omien vanhempieni elämää, niin eihän sen ikäisenäkään elämä hullumpaa ole.

Kiireisen Suomi-viikon ja reissaamisen jälkeen olin aika uupunut, joten päätin viettää synttäripäivää lauantaina rauhassa ihan Tommyn kanssa kaksistaan. Aamu alkoi maukkaalla aamiaisella, jonka Tommy valmisti minulle. Ja kuinka suloisen kortin sainkaan, pieni vaalea poika suukottaa tummatukkaista, vielä pienempää tyttöä. Vai onko se kuitenkin tyttö, joka tuossa on tehnyt aloitteen?

Päivällä lähdimme aurinkoiselle happihyppelylle Hornstulls strandiin. Paikka oli minulle ihan uusi tuttavuus ja maisemat olivat oikein mieleiset. Istahdimme kalliolle syömään eväitä ja ihailemaan merimaisemia.

Illemmalla hengailimme kotosalla ja teimme maistuvan lehtipihvi-illallisen. Unisena nukahdin sohvalle kymmenen jälkeen. Viime vuonna järjestin kahdet synttäribileet, joten nyt oli ihan sopivaa viettää tällainen rauhallinen päivä ja ilta. Ehkä ensi vuonna sitten taas juhlitaan, tai viimeistään kolmikymppisissä.

Tämä viikko tulee taas olemaan menoa täynnä, sillä keskiviikkona lennän jälleen Helsinkiin työkuvioiden merkeissä. Studentum Roadshow vol 3 pärähtää käyntiin torstaina, joten menen paikan päälle tsekkaamaan, että kiertue lähtee rullaamaan kuten pitääkin. Vaikka kaikki menisi varmasti hyvin ilman minuakin, sen verran reippaat tyypit meillä on nimittäin Roadshowta pyörittämässä.

Aurinkoa viikkoon!

God mat och goda vänner

Tjena! Syyskuu porskuttaa eteenpäin kovaa vauhtia ja nyt mennään jo kuun puolivälissä. Eka virallinen syksykuukausi on kulunut tähän asti mukavissa merkeissä ja kivoja juttuja on luvassa myös kuun toiselle puoliskolle. Sää on ollut pääosin aurinkoinen ja mukavan lämmin, joten mikäs tällä ollessa.

Ensi viikon torstaina Suomi kutsuu: ensin vietämme pidennetyn viikonlopun Turussa (tosin teen perjantaina etätyöpäivän sieltä käsin) ja Turusta jatkan maanantaina Helsinkiin töiden pariin. Kotiin matkustan vasta seuraavan viikon torstaina. Turussa vietämme rakkaan äitini syntymäpäiviä ja Helsingissä taas juhlistamme uuden tiimimme onnistunutta elokuuta. Tupla-skool siis tiedossa!

Pari viimeistä viikonloppua ovat kuluneet rauhallisissa merkeissä osittain kotosalla ja osittain muualla. Viime viikonloppuna käytiin Tommyn kanssa treffeillä eräässä chileläisessä ravintolassa Söderillä. Valitsimme ravintolan ihan sokkona Bookatablelin uutiskirjeestä ja yllätyimme positiivisesti. Erityisen kehun ansaitsevat pääruokamme, joissa molemmilla oli todella herkullista lihaa: Tommylla häränlihaa ja chorizoa vartaassa ja minulla hereford-pihvi. Lisäksi ravintolassa oli mukavan letkeä tunnelma ja ihmiset olivat hyväntuulisia.

Lisäksi kävimme viikko sitten ihailemassa uusia huonekaluja, tarkemmin sanottuna keittiön tuoleja. Meidän tuolimme on ostettu ensimmäiseen yhteiseen kotiimme, joten ne elävät jo kuudetta vuottaan. Emme kuitenkaan päässeet yhteisymmärryksen tuolien valinnassa, joten toistaiseksi tuolit ovat vielä kaupassa. Minä haluaisin satsata tuoleihin hieman enemmän, kun taas Tommyä miellyttää enemmän edukkaampi, lähes yhtä kaunis versio.

Tämä viikonloppu on kulunut myös ruoan ja erinomaisen seuran ympärillä. Eilen vietimme iltaa Katien ja Nikin luona Kungsholmenin toisella puolella. Me veimme mukanamme alkupalan (lohimössöleipiä äidin reseptillä) ja K&N tarjosivat meillä chorizo-risottoa sekä läheisen jäätelöpaikan vadelma-raparperi-kaardemumma-jäätelöä ja kinuskijäätelöä. Nams. Höpöttelimme useamman tunnin ja nauroimme hassuille tarinoille kynttilän valossa.

Tänään kävimme Tommyn kanssa puolestamme testaamassa Tukholman suosittuimman hampparipaikan, Flippin' Burgersin. Meidän on ollut tarkoitus käydä siellä jo ajat sitten, mutta kolmesti olemme kääntyneet ympäri ulko-ovella, sillä jono on ollut kamalan pitkä. Tänään meitä onnisti ja saimme pöydän jonottamatta. Aika tuhtia tavaraa tyhjään mahaan: juustohampparit, kasa ranskalaisia sekä isot Ben&Jerry's-pirtelöt. Olihan se hyvää, hampurilaisen pihvi oli todella mehukas ja makoisa. Mutta mielestäni eräs toinen hampparipaikka on vähintäänkin yhtä hyvä, ja sinne pääsee milloin haluaa. Mutta kiva kun tuli vihdoinkin testattua.

Muutaman tunnin hampparinsulattelun jälkeen treffasin vielä Lindaa, jonka kanssa hengailimme hänen uudessa kodissaan sekä jaoimme lemonaadin eräässä kahvilassa. Kiva kun Linda asuu nyt ihan kävelymatkan päässä meistä. Nyt aiomme katsoa Tommyn kanssa vielä jonkin leffan ja sitten tämä viikonloppu alkaakin olla paketissa. Tämä oli tällainen ruokapostaus, katsotaan mitä ensi kerralla keksin :-) Kauniita unia ja iloista uutta viikkoa! Haleja!