Mina lilla älsklingar

Hej på er! Kesä on virallisesti ohi ja syyskuu on alkanut, buu! Tosin tälle viikolle on luvattu runsaasti aurinkoa ja ihan lämmintäkin keliä, joten eipä tässä mitään hätää kuitenkaan ole. Kesäloman lopusta on jo viisi viikkoa, ja noihin viikkoihin on mahtunut kaikenlaista menoa, kuten mukava viikonloppu Turussa, Mussaarten vierailu Tukholmassa sekä pidennetty, unohtumaton viikonloppu Helsingissä.

Nyt on hetkeksi aika olla ihan paikoillaan ja nauttia Tukholmasta, rauhallisista viikonlopuista ja kiireettömästä menosta. Kuun lopulla on sitten taas aika suunnata Suomeen ja lokakuussa mahdollisesti jonnekin kauemmaskin.

En oikein tiennyt mistä tällä kertaa kirjoittelisin, päädyin vain tänne omatunnon soimauksesta, kun en ollut pitkään aikaan mitään kirjoitellut. Aloin selailla läpi loppukesän kuvia, ja huomioni kiinnittyi moniin iloisiin kasvoihin. Olemme Tommyn kanssa onnekkaita, sillä meillä on molemmilla vanhempia sisaruksia ja kiitos heidän, elämäämme kuuluu myös seitsemän suloista pientä ihmistä. Tapaamme näitä ilopillereitä niin usein kuin mahdollista, sillä he kasvavat ja muuttuvat hurjaa vauhtia. Niin rakkaita ja keskenään niin erilaisia, jokaikinen.

5-kuukautinen Eino

8-kuukautinen Nuka

3-vuotias Ilona

Pian 3-vuotias Ella ja pian 5-vuotias Tuomo

5-vuotias Sara

7-vuotias Oliver

 

 

Kyllä on Maija-täti ylpeä ja kiitollinen näistä kullanmuruistaan. On niin sydäntälämmittävää, kun pieni ihminen juoksee hymyssä suin vastaan ja hyppää syliin halaamaan ♥ Välillä mietin, että olenkohan heille yhtä tärkeä vielä silloinkin, kun he kasvavat vanhemmiksi ja ovat vaikka murkkuikäisiä.. Täytyy yrittää pysyä coolina tätinä :-)

Nyt hyppään suihkuun ja sitten pehkuihin, niin jaksaa taas huomenna ahkeroida töissä ja töiden jälkeen salilla. Treenailu on jäänyt kesän aikana pahasti muiden juttujen jalkoihin, mutta nyt on aika taas ottaa itseä niskasta kiinni ja sulattaa kesämaha pois. Kauniita unia kaikille ja pusuja!

Här igen!

Tjeeeena ja terkkuja Tukholmasta! Mun lomailun ajaksi blogikin pääsi pienellä kesätauolle, joka kyllä jatkui vielä pari viikkoa töihin paluun jälkeenkin. Kesäloma oli kaikin puolin mahtava (ja helteinen, mieletöntä) ja palatessani töihin kaksi viikkoa sitten fiilis oli todella surkea. Olisin niin paljon mieluummin jatkanut aikatauluttomassa lomafiiliksessä, mutta no can do. Saimme onneksi pehmeän laskun, sillä toimistolla oli ekalla viikolla normaalin sadan hengen sijaan kymmenkunta tyyppiä. Kävin töissä varvassandaalit jalassa ja lounastauoilla nautimme Einin kanssa hellesäästä milloin missäkin istuskellen. Iltaisinkin oli vielä niin lämmin, että töiden jälkeen ehti hyvin uimaan ja loikoilemaan aurinkoon. 

Toista on nyt. Toimistolla on taas kova kuhina päällä ja ulkolämpötila on laskenut reilut viisi astetta. Vielä toki tarkenee, mutta loppuviikolle on luvattu vain +19. Ikävää. Moni jo kaipaa syksyä ja viileämpiä kelejä mutta minä en. Mutta kaipa se syksy sieltä tulee, halusin tai en.

Tälle viikolle on luvassa mukavaa ohjelmaa. Huomisen ja keskiviikon vietämme koko firman voimin saaristossa ilmeisen hauskojen aktiviteettien parissa (mm. vesihiihto) ja viikonloppuna ihana Mussaaren perhe rantautuu Tukholmaan viikonlopun viettoon. Rakkaalla Oliverilla alkaa muuten huomenna koulu, en voi uskoa että hän on jo ekaluokkalainen ♥ Huomenna on toisestakin syystä erityinen päivä, sillä on Tommyn ja mun 8-vuotispäivä ♥ Ikävä kyllä en tosiaan ole huomenna kotona mutta juhlistetaan sitä sitten myöhemmin tällä viikolla. Nyt mun täytyy alkaa pakata saaristoreissua varten ja mennä ajoissa nukkumaan, huomenna on nimittäin liian aikainen herätys. Somia unia ja ollaan taas kuulolla joku päivä!

Kära dagbok

Rakas päiväkirja. Kesäkuussa on tapahtunut kaikenlaisia mukavia juttuja, joista haluankin nyt sinulle kertoa. Kuukausi on hurahtanut ohi aikamoisella tohinalla ja tiistaina alkaa heinäkuu. Se on yhtä kuin lomakuu. Torstai-iltana se nimittäin vihdoinkin alkaa, kesäloma. Välkommen semester! Mutta nyt niihin kesäkuun kivoihin juttuihin.

Kesäkuun alussa otin osaa jo perinteeksi muodostuneeseen Medieruset-juoksukilpailuun yhdessä työporukkamme kanssa. Tänä vuonna ilma oli pilvinen ja kolea, mutta emme antaneet sen haitata itse maastojuoksua taikka sitä seurannutta piknikkiä. Vähäisestä harjoittelusta huolimatta lenkki sujui ihan kivasti, tosin omalla verkkaisella tahdillani. Ehkä ensi vuonna ehkä sitten vähän reippaammin :-)

Samana juoksukisapäivänä jatkoin iltaa neljän työkaverini kanssa Kungsträdgårdeniin, jossa oli käynnissä jonkinlaiset ruokamessut, joissa esiintyi ruotsalainen The Sounds. Vaikka kyseessä oli ilmaiskonsertti, paikalla oli yllättävän vähän porukkaa. Varmaan vähän kurja bändille, joka oli juuri palannut suurelta Amerikan kiertueeltaan kotiyleisönsä eteen. No, yleisöä tai ei, meillä oli hauskaa.

Ruotsin kansallispäivää edeltävän iltana järjestimme Tommyn koulukavereille grilli-illan kattoterassillamme. Grillattavaa oli sitä sun tätä ja viltit lämmittivät viilenevässä kesäillassa. Porukkaa oli mukavasti ja tapasinpa ensi kertaa muutaman koulukaverin tyttöystävänkin.

Eräänä launtaina päätimme hemmotella itseämme oikein hyvällä illallisella ja varasimme pöydän Tukholmaan reilu vuosi sitten avattuun Farangiin. Annosten valinta tuotti jonkin verran hankaluuksia Tommyn allergioiden ja nirsouden takia, mutta onnistuimme kuitenkin valitsemaan kaksi oikein maukasta pääruokaa: rapeaa possua palmusokerikaramellilla sekä lohta punaisessa curryssä. Jälkiruokavalinta oli puolestaan helppo: Farang special kahdelle.

Farangia seuranneena sunnuntaina juhlimme hollantilaisen ystäväni Evan kolmekymppisiä puistojuhlien merkeissä. Juhlissa tapasin entisiä työkavereita, joista osaa en ollut nähnyt todella pitkään aikaan. Mukava iltapäivä kului kuulumisia vaihdellen sekä mansikoilla ja erittäin suklaisella kakulla herkutellen.

Kaksi viikkoa sitten lauantaina pääsin testaamaan olemattomia golf-taitojani, kun otin osaa EMG Golf Championshipseihin. Tapasimme työporukalla Hagby Golfissa, jossa me aloittelijat starttasimme lyöntiharjoituksilla, kun taas edistyneiden ryhmä lähti suoraan nurmelle. Parin tunnin treenauksen jälkeen oli itse kilpailun vuoro, jossa kisasimme yhdeksän reiän kentällä pareittain. Oli kyllä hauskaa, vaikkakin minun palloni lensivät vähän minne sattui. Onnekseni parini oli erittäin taitava – niin taitava, että meidät palkittiin voittajan pokaaleilla :-)

Seuraavana maanantaina vietimme Katien ja Evan kanssa tyttöjeniltaa. Teemana olivat Evan synttärit, sillä annoimme Evalle lahjaksi jalkahoidon Dayspassa, yhdessä meidän kanssamme. Dayspa onkin siitä hauska, että osa hoidoista toteutaan ns. baarissa, joten istuimme kaikki kolme vierekkäin baaritiskillä samalla, kun jalkojamme hoidettiin. Näin hoidosta saa sosiaalisen tapahtuman. Jatkoimme iltaa kauniiden jalkojemme kanssa vielä läheiseen Vapianoon, jossa maistelimme herkullista pizzaa, risottoa sekä salaattia. Sharing is caring.

Juhannusta vietimme, kuten aiemmin kerroinkin, Suomessa. Tommy vietti railakkaampaa jussia ystäviensä kanssa mökkeillen, kun taas minä otin iisisti purjehtien vanhempieni kanssa. Ai että olikin rauhoittavaa. Ilma oli todella kylmä, mitä sitä kieltämään, mutta oikeanlaisella vaatetuksella pärjäsimme oikein hyvin. Tuuli puhalsi ja vene kulki. Vietimme muutaman päivän veneseuramme saaressa rentoutuen: kuumissa löylyissä saunoen, jääkylmässä vedessä uiden (heitin vihdoin talviturkin!), uskomatton pehmeää juuri savustettua lohta plus muita herkkuja syöden, lukien (Bert Babyface, hehe), pelaillen, nukkuen (aamulla pitkään + päikkäreillä) ja tietenkin mitä parhaimmasta seurasta nauttien. Oli oikein hyvä idea lähteä merelle!

  

Tällä viikolla meillä oli töissä poikkeuksellinen työpäivä, sillä vietimme päivän saaristossa. Tunnin ajomatkan jälkeen hyppäsimme veneeseen, joka vei meidät mitä suloisimmalle saarelle Värmdön saaristoon. Kesämökin omistaa firmamme toimitusjohtaja Frippe, ja paikka oli kuin suoraan jostakin fiinistä sisustuslehdestä: kaikki oli ihan uutta ja niin kaunista ja hyvällä maulla sisustettu. Vietimme siellä päivän tulevaa syksyä suunnitellen ja työn lomassa saaristolaislounaasta ja ruotsalaisista löylyistä (heh, eli siis suomisaunaan verrattuna ei niin kuumista) nauttien. Huippupäivä indeed!

Torstai-iltana saimme vieraan, sillä isäni piipahti Tukholmassa osana autonhakumatkaansa. Kävimme isän kanssa pizzalla ja ostoksilla paikallisessa ruokakaupassa. Kaupassa isä koki ihan uudenlaisen kokemuksen, kun ruotsalainen vaaka ei toiminutkaan samalla tavalla kuin Suomessa. Vaakanumeroiden sijaan ruotsalaisesta vaa'asta pitää etsiä oikea hedelmä tai vihannes joko kirjoittaen tai hedelmä- tai vihannesryhmittelyn kautta. Lisäksi hämmennystä tuotti se, että ostoksia ei ollut pakko punnita, mutta sai jos halusi. Kummia nuo ruotsalaiset. Isä nukkui yön sohvallamme ja suuntasi aikaisin aamulla uuden Lexuksensa kanssa satamaan ja kotia kohti.

Eilinen päivä kului kaupungilla shoppaillen, sillä Tommy kaipasi täydennystä vaatekaappiinsa. Aleprosentit olivat yllättävän korkeita ja hyviä löytöjä tuli tehtyä, niin Tommylle kuin mullekin. Mainitsemisen arvoisia ovat tekemäni löydöt PUB-tavaratalon alimmassa kerroksessa sijaitsevassa urheilukaupassa, josta kotiutin kaksi superjoustavaa, saumatonta treenitoppia sekä kahdet Niken treenihousut, yhteishintaan reilut 45 euroa. Sekä täyspitkät juoksutrikoot että kaprimittaiset treenihousut kustansivat kumpikin 120 kruunua per nenä. Huikea hinta mun mielestä, yleensä kun treenitrikoista saa maksaa maltaita.

Tänään vietin sunnuntaipäivää myöskin kaupungilla, mutta tällä kertaa ihan eri seurassa. Lindalla on kylässä hänen suloinen pikkuveljensä, joka lensi eilen Helsingisä tänne ihan yksin – reipas pieni mies. Tapasin herran viimeksi kaksi vuotta sitten, jolloin hän oli viisivuotias. Jo silloin hän lensi yksinänsä tänne ja pärjäsi hienosti. Nyt hän oli jo selvästi paljon isompi poika, joka aloittaa syksyllä koulun. Vietimme päivää lounastellen ja shoppaillen, ja voi juku miten makeita juttuja pikkumies saikaan: valkoiset säihkyvät Niken tennarit, sininen iso lippalakki sekä tyylikäs uusi takki – jo oli pienellä miehellä tyyliä. Vaatekaupoista hän ei niin välittänyt, mutta oli tosi innoissaan kenkäkaupassa ja sanoi, että jaksaisi kokeilla kenkiä ainakin tunnin :-) 

Aika mainio kesäkuu kaikinpuolin, sanoisin. Nyt olen kotosalla ja Tommy tuijottaa vieressä futista. Mua ei pelit juurikaan kiinnosta, joten mulla on tässä hyvää aikaa kirjoitella tänne ja hoidella muitakin omia juttujani. Kesäloma on tosiaan jo ihan nurkan takana, neljä työpäivää enää ja sitten Turkuun ja rokkaamaan. Can't wait! Nyt lopettelen ja menen hoitamaan niitä muita juttuja. Ja sitten jatkan rentoilua. Hej på er, mukavaa illanjatkoa!

Sommartiden hej hej

Terkkuja laivasta! Istuskelen täällä pianobaarissa ja päätin tulla kirjoittamaan pienen tervehdyksen, kun on taas ollut vähän hiljaista viime päivät. Edessä on kolmen päivän vapaa, jonka tulen viettämään luonnon helmassa, purjehtien ja saunoen, ehkä uskaltaudun jopa pulahtamaan vilpoiseen meriveteen. Tommy lähtee kaveriporukan kanssa mökille rällästämään ja mä menen äidin ja isän kanssa merelle rentoutumaan.

Sää on kaikkea muuta kuin kesäinen, mutta olosuhteisiin nähden on varmaan oltava tyytyväinen, että itämeri ei ole jäässä ja purjevene ei ole hautautunut lumikerroksen alle. No, laukkuun on pakattu fleecepaita, veijot ja pipo, joten eiköhän siellä tarkene. Kahden viikon päästä alkavalle kesälomalleni olen kyllä tilannut vähän erilaista keliä ja toivon todella, että toiveeni käy toteen. 

Niin, yhdeksän työpäivää ja sitten on aika lomailla kolme viikkoa. Niin ihanaa! Töissä on niin kova kiire ja muutenkin ollaan muutosten keskellä niin loma tulee enemmän kuin tarpeeseen. Lomasuunnitelmat näyttävät tähän mennessä tältä: ruissi, kasvohoito ja tunnin hieronta. Nammm! 

Tässähän riittäisi juttua kauemminkin, mutta taidan kuitenkin lopetella ja läksiä hyttiin nukkumaan, kello nimittäin soi aamulla Ruotsin aikaan kello 6. Yök. Kauniita unia toverit ja iloista juhannusta! <3

Duktiga tjejer och en liten prins

Kaksi viikkoa sitten vietimme mahtavan viikonlopun Suomessa. Ympärillä oli ihania ihmisiä, lämpötila kohosi kolmeenkymppiin ja Turun kesä näytti parhaita puoliaan. Lauantaina keräsimme kasaan teräksisen tyttöporukkamme, vedimme lenkkarit jalkaan ja asetuimme lähtölinjalle. Kymmenen kilometrin juoksu porottavassa auringossa ja liian lyhyissä shortseissa (eli lähes verille hanganneilla sisäreisillä) oli tuskallista ja keskeyttäminen käväisi mielessä, mutta maaliin päästiin, toiset nopeammin ja toiset vähän hitaammin.

Juoksun jälkeen keräännyimme takaisin Kupittaan yläkentälle keräämään voimia ja tankkaamaan saamillamme eväillä. Hetkeä myöhemmin piknik-alue muuttui festarialueeksi, kun Elastinen hyppäsi lavalle ja alkoi tanssittaa juoksukansaa. Kiva ja menevä lopetus tapahtumalle!

 

Juoksua seurasi palauttava saunominen ja virkistävä pulahdus Ollun taloyhtiön jääkylmään uima-altaaseen. Saunomisen jälkeen muut tytöt jatkoivat illan viettoa Ollun luona, mutta minä otin suunnaksi Puolalan puiston. Siellä tapasin porukan tuttuja kasvoja, joiden kanssa tuli vietettyä kolme vuotta Vaisaaren yläasteen enkkuluokalla. Osan kuulumisia olin seurannut silloin tällöin faacebookin kautta, mutta muutaman kohdalla tämän hetken menoista ei ollut mitään tietoa. Siispä oli mukava kuulla mitä kaikkien elämään näin kymmenen vuotta yläasteen päättymisen jälkeen kuuluu. Puistosta jatkoimme iltaa Cantina Aztecan herkkujen äärelle, ja sieltä jatkoin vielä jokirantaan tyttöjä treffamaan. Tarkoitukseni oli vielä myöhemmin tavata vanhojen luokkakavereideni kanssa, mutta jäinkin jumiin kesäiseen jokirantaan, joka tarjoilee kesäaikaan aina paljon tuttuja.

Sunnuntaina oli erään suloisen pikkumiehen suuri päivä. Pieni prinssi oli puettu kastemekkoon, Marianne oli loihtinut pöydän täyteen makeita ja suolaisia herkkuja ja isosisko Ilona oli saanut päälleen juhlapäivän kunniaksi pinkin käsilaukun ja glitterikengät. Pienokainen sai nimekseen Eino Juhani. Eino on mulle läheinen nimi, sillä isoisäni sekä rakas pieni mopsiveljeni olivat molemmat Einoja. Vaatii siis hieman totuttelua, että opin kutsumaan tätä pientä kaveria Einoksi. On muuten jopa vähän häiritsevää, miten paljon Einossa ja Tommyssä on samaa näköä.. :-)

 

 
Viikonloppu oli sen verran täynnä ohjelmaa, että harmikseni en ehtinyt moikkaamaan Oliveria ja Saraa. Lisäksi olisin halunnut käydä mummin luona, mutta aikaa on aina niin kovin rajallisesti lyhyellä viikonloppuvisiitillä. Onneksi pian on kesäloma, niin pääsemme viettämään enemmän rakkaimpien ihmisten luona.

Huomenna on taas aika palata töihin, mikä tuntuu jotenkin raskaalta pitkän ihanan viikonlopun jälkeen. Meillä oli myös perjantai vapaa Ruotsin kansallispäivän vuoksi, joten pitkiin aamuihin ja aikatauluttomuuteen ehti kolmen päivän aikana tottua. Mieltä piristää kuitenkin se, että saamme aurinkoisen Einin huomenna kanssamme toimistolle seuraavaksi pariksi kuukaudeksi. Eini oli meillä harjoittelussa viime syksynä ja vietti kevään vaihdossa Göteborgissa. Nyt hän on keventämässä meidän työtaakkaamme elokuun loppuun saakka.

Nyt hellurei, terkkuja ja pusuja täältä sinne! ♥