Kära dagbok

Rakas päiväkirja. Kesäkuussa on tapahtunut kaikenlaisia mukavia juttuja, joista haluankin nyt sinulle kertoa. Kuukausi on hurahtanut ohi aikamoisella tohinalla ja tiistaina alkaa heinäkuu. Se on yhtä kuin lomakuu. Torstai-iltana se nimittäin vihdoinkin alkaa, kesäloma. Välkommen semester! Mutta nyt niihin kesäkuun kivoihin juttuihin.

Kesäkuun alussa otin osaa jo perinteeksi muodostuneeseen Medieruset-juoksukilpailuun yhdessä työporukkamme kanssa. Tänä vuonna ilma oli pilvinen ja kolea, mutta emme antaneet sen haitata itse maastojuoksua taikka sitä seurannutta piknikkiä. Vähäisestä harjoittelusta huolimatta lenkki sujui ihan kivasti, tosin omalla verkkaisella tahdillani. Ehkä ensi vuonna ehkä sitten vähän reippaammin :-)

Samana juoksukisapäivänä jatkoin iltaa neljän työkaverini kanssa Kungsträdgårdeniin, jossa oli käynnissä jonkinlaiset ruokamessut, joissa esiintyi ruotsalainen The Sounds. Vaikka kyseessä oli ilmaiskonsertti, paikalla oli yllättävän vähän porukkaa. Varmaan vähän kurja bändille, joka oli juuri palannut suurelta Amerikan kiertueeltaan kotiyleisönsä eteen. No, yleisöä tai ei, meillä oli hauskaa.

Ruotsin kansallispäivää edeltävän iltana järjestimme Tommyn koulukavereille grilli-illan kattoterassillamme. Grillattavaa oli sitä sun tätä ja viltit lämmittivät viilenevässä kesäillassa. Porukkaa oli mukavasti ja tapasinpa ensi kertaa muutaman koulukaverin tyttöystävänkin.

Eräänä launtaina päätimme hemmotella itseämme oikein hyvällä illallisella ja varasimme pöydän Tukholmaan reilu vuosi sitten avattuun Farangiin. Annosten valinta tuotti jonkin verran hankaluuksia Tommyn allergioiden ja nirsouden takia, mutta onnistuimme kuitenkin valitsemaan kaksi oikein maukasta pääruokaa: rapeaa possua palmusokerikaramellilla sekä lohta punaisessa curryssä. Jälkiruokavalinta oli puolestaan helppo: Farang special kahdelle.

Farangia seuranneena sunnuntaina juhlimme hollantilaisen ystäväni Evan kolmekymppisiä puistojuhlien merkeissä. Juhlissa tapasin entisiä työkavereita, joista osaa en ollut nähnyt todella pitkään aikaan. Mukava iltapäivä kului kuulumisia vaihdellen sekä mansikoilla ja erittäin suklaisella kakulla herkutellen.

Kaksi viikkoa sitten lauantaina pääsin testaamaan olemattomia golf-taitojani, kun otin osaa EMG Golf Championshipseihin. Tapasimme työporukalla Hagby Golfissa, jossa me aloittelijat starttasimme lyöntiharjoituksilla, kun taas edistyneiden ryhmä lähti suoraan nurmelle. Parin tunnin treenauksen jälkeen oli itse kilpailun vuoro, jossa kisasimme yhdeksän reiän kentällä pareittain. Oli kyllä hauskaa, vaikkakin minun palloni lensivät vähän minne sattui. Onnekseni parini oli erittäin taitava – niin taitava, että meidät palkittiin voittajan pokaaleilla :-)

Seuraavana maanantaina vietimme Katien ja Evan kanssa tyttöjeniltaa. Teemana olivat Evan synttärit, sillä annoimme Evalle lahjaksi jalkahoidon Dayspassa, yhdessä meidän kanssamme. Dayspa onkin siitä hauska, että osa hoidoista toteutaan ns. baarissa, joten istuimme kaikki kolme vierekkäin baaritiskillä samalla, kun jalkojamme hoidettiin. Näin hoidosta saa sosiaalisen tapahtuman. Jatkoimme iltaa kauniiden jalkojemme kanssa vielä läheiseen Vapianoon, jossa maistelimme herkullista pizzaa, risottoa sekä salaattia. Sharing is caring.

Juhannusta vietimme, kuten aiemmin kerroinkin, Suomessa. Tommy vietti railakkaampaa jussia ystäviensä kanssa mökkeillen, kun taas minä otin iisisti purjehtien vanhempieni kanssa. Ai että olikin rauhoittavaa. Ilma oli todella kylmä, mitä sitä kieltämään, mutta oikeanlaisella vaatetuksella pärjäsimme oikein hyvin. Tuuli puhalsi ja vene kulki. Vietimme muutaman päivän veneseuramme saaressa rentoutuen: kuumissa löylyissä saunoen, jääkylmässä vedessä uiden (heitin vihdoin talviturkin!), uskomatton pehmeää juuri savustettua lohta plus muita herkkuja syöden, lukien (Bert Babyface, hehe), pelaillen, nukkuen (aamulla pitkään + päikkäreillä) ja tietenkin mitä parhaimmasta seurasta nauttien. Oli oikein hyvä idea lähteä merelle!

  

Tällä viikolla meillä oli töissä poikkeuksellinen työpäivä, sillä vietimme päivän saaristossa. Tunnin ajomatkan jälkeen hyppäsimme veneeseen, joka vei meidät mitä suloisimmalle saarelle Värmdön saaristoon. Kesämökin omistaa firmamme toimitusjohtaja Frippe, ja paikka oli kuin suoraan jostakin fiinistä sisustuslehdestä: kaikki oli ihan uutta ja niin kaunista ja hyvällä maulla sisustettu. Vietimme siellä päivän tulevaa syksyä suunnitellen ja työn lomassa saaristolaislounaasta ja ruotsalaisista löylyistä (heh, eli siis suomisaunaan verrattuna ei niin kuumista) nauttien. Huippupäivä indeed!

Torstai-iltana saimme vieraan, sillä isäni piipahti Tukholmassa osana autonhakumatkaansa. Kävimme isän kanssa pizzalla ja ostoksilla paikallisessa ruokakaupassa. Kaupassa isä koki ihan uudenlaisen kokemuksen, kun ruotsalainen vaaka ei toiminutkaan samalla tavalla kuin Suomessa. Vaakanumeroiden sijaan ruotsalaisesta vaa'asta pitää etsiä oikea hedelmä tai vihannes joko kirjoittaen tai hedelmä- tai vihannesryhmittelyn kautta. Lisäksi hämmennystä tuotti se, että ostoksia ei ollut pakko punnita, mutta sai jos halusi. Kummia nuo ruotsalaiset. Isä nukkui yön sohvallamme ja suuntasi aikaisin aamulla uuden Lexuksensa kanssa satamaan ja kotia kohti.

Eilinen päivä kului kaupungilla shoppaillen, sillä Tommy kaipasi täydennystä vaatekaappiinsa. Aleprosentit olivat yllättävän korkeita ja hyviä löytöjä tuli tehtyä, niin Tommylle kuin mullekin. Mainitsemisen arvoisia ovat tekemäni löydöt PUB-tavaratalon alimmassa kerroksessa sijaitsevassa urheilukaupassa, josta kotiutin kaksi superjoustavaa, saumatonta treenitoppia sekä kahdet Niken treenihousut, yhteishintaan reilut 45 euroa. Sekä täyspitkät juoksutrikoot että kaprimittaiset treenihousut kustansivat kumpikin 120 kruunua per nenä. Huikea hinta mun mielestä, yleensä kun treenitrikoista saa maksaa maltaita.

Tänään vietin sunnuntaipäivää myöskin kaupungilla, mutta tällä kertaa ihan eri seurassa. Lindalla on kylässä hänen suloinen pikkuveljensä, joka lensi eilen Helsingisä tänne ihan yksin – reipas pieni mies. Tapasin herran viimeksi kaksi vuotta sitten, jolloin hän oli viisivuotias. Jo silloin hän lensi yksinänsä tänne ja pärjäsi hienosti. Nyt hän oli jo selvästi paljon isompi poika, joka aloittaa syksyllä koulun. Vietimme päivää lounastellen ja shoppaillen, ja voi juku miten makeita juttuja pikkumies saikaan: valkoiset säihkyvät Niken tennarit, sininen iso lippalakki sekä tyylikäs uusi takki – jo oli pienellä miehellä tyyliä. Vaatekaupoista hän ei niin välittänyt, mutta oli tosi innoissaan kenkäkaupassa ja sanoi, että jaksaisi kokeilla kenkiä ainakin tunnin :-) 

Aika mainio kesäkuu kaikinpuolin, sanoisin. Nyt olen kotosalla ja Tommy tuijottaa vieressä futista. Mua ei pelit juurikaan kiinnosta, joten mulla on tässä hyvää aikaa kirjoitella tänne ja hoidella muitakin omia juttujani. Kesäloma on tosiaan jo ihan nurkan takana, neljä työpäivää enää ja sitten Turkuun ja rokkaamaan. Can't wait! Nyt lopettelen ja menen hoitamaan niitä muita juttuja. Ja sitten jatkan rentoilua. Hej på er, mukavaa illanjatkoa!

Sommartiden hej hej

Terkkuja laivasta! Istuskelen täällä pianobaarissa ja päätin tulla kirjoittamaan pienen tervehdyksen, kun on taas ollut vähän hiljaista viime päivät. Edessä on kolmen päivän vapaa, jonka tulen viettämään luonnon helmassa, purjehtien ja saunoen, ehkä uskaltaudun jopa pulahtamaan vilpoiseen meriveteen. Tommy lähtee kaveriporukan kanssa mökille rällästämään ja mä menen äidin ja isän kanssa merelle rentoutumaan.

Sää on kaikkea muuta kuin kesäinen, mutta olosuhteisiin nähden on varmaan oltava tyytyväinen, että itämeri ei ole jäässä ja purjevene ei ole hautautunut lumikerroksen alle. No, laukkuun on pakattu fleecepaita, veijot ja pipo, joten eiköhän siellä tarkene. Kahden viikon päästä alkavalle kesälomalleni olen kyllä tilannut vähän erilaista keliä ja toivon todella, että toiveeni käy toteen. 

Niin, yhdeksän työpäivää ja sitten on aika lomailla kolme viikkoa. Niin ihanaa! Töissä on niin kova kiire ja muutenkin ollaan muutosten keskellä niin loma tulee enemmän kuin tarpeeseen. Lomasuunnitelmat näyttävät tähän mennessä tältä: ruissi, kasvohoito ja tunnin hieronta. Nammm! 

Tässähän riittäisi juttua kauemminkin, mutta taidan kuitenkin lopetella ja läksiä hyttiin nukkumaan, kello nimittäin soi aamulla Ruotsin aikaan kello 6. Yök. Kauniita unia toverit ja iloista juhannusta! <3

Duktiga tjejer och en liten prins

Kaksi viikkoa sitten vietimme mahtavan viikonlopun Suomessa. Ympärillä oli ihania ihmisiä, lämpötila kohosi kolmeenkymppiin ja Turun kesä näytti parhaita puoliaan. Lauantaina keräsimme kasaan teräksisen tyttöporukkamme, vedimme lenkkarit jalkaan ja asetuimme lähtölinjalle. Kymmenen kilometrin juoksu porottavassa auringossa ja liian lyhyissä shortseissa (eli lähes verille hanganneilla sisäreisillä) oli tuskallista ja keskeyttäminen käväisi mielessä, mutta maaliin päästiin, toiset nopeammin ja toiset vähän hitaammin.

Juoksun jälkeen keräännyimme takaisin Kupittaan yläkentälle keräämään voimia ja tankkaamaan saamillamme eväillä. Hetkeä myöhemmin piknik-alue muuttui festarialueeksi, kun Elastinen hyppäsi lavalle ja alkoi tanssittaa juoksukansaa. Kiva ja menevä lopetus tapahtumalle!

 

Juoksua seurasi palauttava saunominen ja virkistävä pulahdus Ollun taloyhtiön jääkylmään uima-altaaseen. Saunomisen jälkeen muut tytöt jatkoivat illan viettoa Ollun luona, mutta minä otin suunnaksi Puolalan puiston. Siellä tapasin porukan tuttuja kasvoja, joiden kanssa tuli vietettyä kolme vuotta Vaisaaren yläasteen enkkuluokalla. Osan kuulumisia olin seurannut silloin tällöin faacebookin kautta, mutta muutaman kohdalla tämän hetken menoista ei ollut mitään tietoa. Siispä oli mukava kuulla mitä kaikkien elämään näin kymmenen vuotta yläasteen päättymisen jälkeen kuuluu. Puistosta jatkoimme iltaa Cantina Aztecan herkkujen äärelle, ja sieltä jatkoin vielä jokirantaan tyttöjä treffamaan. Tarkoitukseni oli vielä myöhemmin tavata vanhojen luokkakavereideni kanssa, mutta jäinkin jumiin kesäiseen jokirantaan, joka tarjoilee kesäaikaan aina paljon tuttuja.

Sunnuntaina oli erään suloisen pikkumiehen suuri päivä. Pieni prinssi oli puettu kastemekkoon, Marianne oli loihtinut pöydän täyteen makeita ja suolaisia herkkuja ja isosisko Ilona oli saanut päälleen juhlapäivän kunniaksi pinkin käsilaukun ja glitterikengät. Pienokainen sai nimekseen Eino Juhani. Eino on mulle läheinen nimi, sillä isoisäni sekä rakas pieni mopsiveljeni olivat molemmat Einoja. Vaatii siis hieman totuttelua, että opin kutsumaan tätä pientä kaveria Einoksi. On muuten jopa vähän häiritsevää, miten paljon Einossa ja Tommyssä on samaa näköä.. :-)

 

 
Viikonloppu oli sen verran täynnä ohjelmaa, että harmikseni en ehtinyt moikkaamaan Oliveria ja Saraa. Lisäksi olisin halunnut käydä mummin luona, mutta aikaa on aina niin kovin rajallisesti lyhyellä viikonloppuvisiitillä. Onneksi pian on kesäloma, niin pääsemme viettämään enemmän rakkaimpien ihmisten luona.

Huomenna on taas aika palata töihin, mikä tuntuu jotenkin raskaalta pitkän ihanan viikonlopun jälkeen. Meillä oli myös perjantai vapaa Ruotsin kansallispäivän vuoksi, joten pitkiin aamuihin ja aikatauluttomuuteen ehti kolmen päivän aikana tottua. Mieltä piristää kuitenkin se, että saamme aurinkoisen Einin huomenna kanssamme toimistolle seuraavaksi pariksi kuukaudeksi. Eini oli meillä harjoittelussa viime syksynä ja vietti kevään vaihdossa Göteborgissa. Nyt hän on keventämässä meidän työtaakkaamme elokuun loppuun saakka.

Nyt hellurei, terkkuja ja pusuja täältä sinne! ♥

Välkommen juni

Miten nopeasti viikko menikään, kun oli ylimääräinen vapaapäivä keskellä työviikkoa! Ensi viikollakin on vain neljän työpäivän viikko, sillä perjantaina vietetään Ruotsin kansallispäivää. Nelipäiväisiin työviikkoihin voisin mielelläni tottua.

Kesäkuu – se alkoi tänään. Ja tarkoittaa sitä, että kesäloman alkuun on enää viisi viikkoa. Ihanaa! Olisin kyllä aivan valmis loikkaamaan lomalle jo nyt, mutta eiköhän tässä nyt joten kuten jaksa vielä tuon viisi viikkoa odottaa. Ja onhan välissä vielä juhannus ja muutama muukin odottamisen arvoinen juttu.

Helatorstain vietimme pitkälti kotosalla suursiivousta tehden. Koti oli päässyt pikkuhiljaa aika järkyttävään kuntoon, joten teki todella hyvää saada paikat siisteiksi ja puhtaiksi. Perjantaina meillä oli työpaikan järjestämä after work, jossa tällä kertaa ottelimme toisiamme vastaan petanguen parissa Boulebarissa. Olikin ihan uudenlainen kokemus pelata petangueta sisätiloissa, ja hauskaa oli. Hyvää menoa ei haitannut se, että Tommy ja minä taisimme olla koko seurueen surkein tiimi (kahdessa pelissä yhteensä viisi pistettä, kun voittajatiimi taisi saada 18, heh). Tunnelma oli niin hilpeä, että istuskelimme Boulebarissa matsien jälkeen vielä tunti tolkulla ja jatkoimme sieltä vielä porukalla valloittamaan erään putiikin tanssilattiaa.

Eilinen päivä meni Tukholman maratoni-humua ihmetellen ja illalla treffasin Lindan, Elisan ja Amandan Tukholman sykkeessä. Tänään teki mieli päästä ulos liikkumaan, joten keksimme Tommyn kanssa lähteä pois keskustan pölystä Hellasgårdeniin. Siellä vehreyden ja luonnon helmassa oli mahtava viettää päivää ja ladata keuhkot täyteen raikasta ilmaa. Tommy hurautti vajaan 40 kilometrin pyörälenkin ja minä läksin lenkkareineni metsään maastolenkille. Ihania tuoksuja, upeita maisemia ja kirkkaita värejä.

 

Nyt aion ottaa uunituoreen sämpylän ja rojahtaa hetkeksi sohvalle nauttimaan viikonlopun viimeisistä hetkistä. Energistä ja onnellista kesäkuuta kaikille, haleja! ♥

Det är livet som ler

Tällä hetkellä elämä tuntuu rullaavan jotenkin normaalia letkeämmin. Ilonaiheita on juuri nyt ja lähiaikoina ollut useita, tässä niistä muutamia.

Mukava työreissu Suomeen. Kuten kerroinkin aiemmin, käväisin viime viikolla työmatkalla Suomessa. Useimmiten työreissuni kohdistuvat Helsinkiin, mutta tällä kertaa koukkasinkin Helsingin kautta Jyväskylään. Oli jotenkin rentouttavaa istuskella pitkästä aikaa junassa ja tuijotella ohikiitäviä maisemia kaikessa rauhassa. Työvelvollisuuksien lisäksi olin sopinut keskiviikkoillalle treffit ystäväni Vilskun kanssa. Vilsku siis asuu ja opiskelee Jyväskylässä ja siten näemme toisiamme aivan liian harvoin – useimmiten kun meidän Turku-viikonloput menevät ihan ristiin. Oli mahtavaa päästä vaihtamaan kuulumisia ja mietteitä elämän menosta sekä nauramaan hassuille jutuille. Muutoinkin Suomi-reissu sujui mukavasti auringosta ja Suomi-eväistä nauttien.

Uusi pyöräilykypärä ja pyöräilykauden avaus. Mä olen pyöräillyt täällä Tukholmassa melko vähän, ja nekin vähät olen viilettänyt menemään ilman pyöräilykypärää – paha juttu, i know. Sunnuntaina päätimme kauniin kelin ja Tommyn uuden pyörän innoittamina lähteä pyöräreissulle. Ensin piti kuitenkin käväistä pyöräkaupan kautta, jotta mun arvokas päänuppini sai arvoisensa suojuksen. Suurin osa kypäristä oli mulle joko liian suuria (aikuisten kypärät) tai liian pieniä (lasten kypärät), mutta onneksi yksi sopiva malli löytyi. Sitten vain satulan selkään ja off we went! Matkalla teimme nopean piknik-evästankkauksen Brommassa, josta jatkoimme määränpäähämme Drottningholmeniin. Sinne päästyämme aurinko meni sopivasti pilveen ja tulipa alas muutama vesipisarakin, mutta mikään ei haitannut meidän piknikkiä eikä löhöhetkeä.

Kesäkelit. Oujees! Juuri viimeksi ihmettelin, että missä se kevät oikein on ja nyt olemmekin nauttineet kesäkeleistä viikonlopusta asti. Ja tätä hellettä on nyt hyvä hehkuttaa, sillä koskaan ei tiedä milloin se loppuu (toivottavasti ei ainakaan neljään kuukauteen). Tänäaamuna rohkenin jo niin paljon, että lähdin töihin balleriinoissa (eka kerta tänä vuonna), lemppari kesähousuissani sekä kesäisessä persikan värisessä bleiserissä. Lämpöä piisasi niin paljon, että bleiseri ja huivi olivat kyllä liikaa. Ihanaa! Töistä tullessani ostin vielä kesän ensimmäiset kirsikat, namskis!

Edessä häämöttävä viikonloppu. Tulevan viikonlopun teemana on Suomi, sillä reissaamme taas Turkuun. Ohjelmassa mulla on naisten kuntovitonen (kymmenen kilsaa) tyttöjen kanssa, yläasteen luokkakokous sekä sunnuntaina Tommyn siskon vauvan ristiäiset. Loppuviikoksi on lisäksi luvattu myös hellettä, joten mieletön viikonloppu tulossa! Sitä odotellessa, guten nacht!

Ps. Ilonaihe on myös se, että mun isoveli kotiutui tänään turvallisesti Libanonista ♥
Pps. Ilonaihe on myös se, että sain hetki sitten maailman söpöimmän kuvan Nukasta ♥
Ppps. Nyt menen oikeasti nukkumaan :-)

Maj månad är här men var är våren?

Hupsan miten viime höpöttelytuokiosta on taas päässyt vierähtämään aikaa. En voi väittää ettenkö olisi ehtinyt kirjoittelemaan mutta kun en vain ole saanut aikaiseksi. Olen mieluummin laiskotellut sohvalla hömppäsarjoja seuraten tai nauttinut hitaista aamuista hissukseen heräillen. Välillä mietin, että viikonloppuisin pitäisi kamalasti suorittaa erinäisiä asioita, joita ei arkisin ehdi tehdä, mutta viime viikonloppuina olen antanut itseni laiskotella. Ja nauttinut siitä. Tajunnut, että välillä voi vain puuhailla mitä mieli tekee eikä mitä mukamas pitäisi tehdä. Tosin pesin kyllä viime viikonloppuna jääkaapin ja suihkuverhon ja olin todella tyytyväinen itseeni, nuo asiat kun olivat vaivanneet minua jo pidemmän aikaa. Mutta pääosin otin ihan vain iisisti ;-)

Toukokuu on alkanut ryminällä. Huhtikuun lopussa lensin Helsinkiin työmatkalle ja reissun aikana pääsin kyläilemään Nukan luona. Poika oli kasvanut kahdessa kuukaudessa ihan valtavasti ja oli ulkonäöltään melkein kuin eri vauva. Mutta luonne kuitenkin paljasti suloisuuden samaksi ihanaksi Nukaksi, jota olin ikävöinyt kovasti. Nuka viihtyi Maija-tädin sylissä lähes koko illan tyytyväisenä ja rauhallisena. Lähdin illalla hotellille taas mieli maassa, kun piti sanoa heippahei tuolle pienelle valloittavalle toukalle. Lähtiessäni Nuka vilkutti (Tiinan avustuksella) ja hymyili minulle ♥

Seuraavana iltana olimme sopineet treffit kahden vanhan koulukaverini kanssa. Treffasimme eräässä meksikolaisessa ravintolassa, josta jatkoimme vielä jälkkärijätskeille Forumiin. Emmiä en ollut nähnyt suunnilleen puoleen vuoteen ja Mariaa liki neljään vuoteen (voikohan se olla edes totta?), joten höpöteltävää riitti tunniksi jos toiseksikin. Kätevää, kun kavereita on muuttanut tässä parin viime vuoden aikana Helsinkiin, joten pääsen vaihtelemaan kuulumisia heidän kanssaan työmatkojeni aikana. Kiitos vielä oikein mukavasta illasta tytöt!

Helsingissä näkyi vappujuttuja siellä täällä, ja minua alkoi oikein harmittamaan että olin ostanut paluulennon kotiin vappuaattoillalle. Etenkin leijuvat vappupallot saivat minut kaipaamaan suomalaista vappua, jota olin viettänyt viimeksi vuonna 2010. Keskiviikkoisen työpäivän jälkeen lähdin kipaisemaan Lauran luona ennen lentokentälle lähtöä, ja kuinkas sitten kävikään... Lauran luona oli vapputohinat ja -valmistelut täydessä käynnissä ja minua alkoi entistä enemmän harmittamaan paluu Tukholmaan. Niimpä sitten nopean pohdinnan jälkeen päädyin ostamaan uuden lennon seuraavalle päivälle ja päätin jäädä Helsinkiin. Laura lainasi mulle mekon ja ylimääräisen yo-lakin ja vapun vietto sai alkaa.

Ilta oli huippu ja tarjoilut vasta mahtavat olivatkin! Meitä oli kiva, sopivankokoinen porukka ja tunnelma oli katossa. Lakituksen ja kotibileiden jälkeen jatkoimme vielä iltaa Bankissa, jossa tanssimme jalanpohjat kipeiksi. Yösnackisien jälkeen majoituimme nukkumaan Lauran ja Samulin kaksioon ja teimme samalla yövierasennätyksen. Meitä nukkui olohuone-keittiössä kuusi ihmistä, mutta hyvin me mahduttiin ja kaikille riitti jopa tyynyt ja peitot. Valtavan iso kiitos Lauralle tarjoiluista, vaatteista, yöpaikasta ja noh, ihan kaikesta!

Vappupäivänä satoi lunta sekä Turussa että Tukholmassa (Helsingissä sentään vain vettä), mutta onneksi lumi oli sulanut täältä siihen mennessä kun saavuin kotiin viiden maissa. Kevätkelejä ei ole näkynyt pariin viikkoon ja kaulahuivi on pysynyt visusti kaulassa. Aurinkoa on näkynyt viime aikoina hyvin vähän, mutta yhtenä päivänä se näkyi ja silloin läksin ulos pitkälle kävelylle. En ole varma missä vaiheessa Tukholma on puhjennut kukkaan, mutta kylmyydestä huolimatta maisema on vihreä, keväinen ja kaunis.

Tällä viikolla rohkenin pitkästä aikaa taas treenaamaan – oi että olikin ollut ikävä hikoilua ja träningsvärkiä. Mun treenitauko venyi loppujen lopuksi reilun kuukauden mittaiseksi, ensin kun oli New Yorkin reissu ja sitten se kamala kuumetauti ja sen jälkeinen yskä jatkui tosi pitkään. Meinasin kuolla ekalle treenitunnille viime maanantaina mutta loppuviikosta ja tänään meni jo asteen paremmin. Kyllä tämä tästä, paitsi kahden viikon päässä häämöttävä kympin juoksu kyllä pelottaa.

Keskiviikkona kävimme työporukan kanssa pelaamassa tennistä Kungliga tennishallenissa, joka olikin aikamoinen areena. Hallissa oli hienostunut ja arvokas tunnelma, mutta mun pelitaidoissa ei sitten taas ollut mitään hienostunutta eikä arvokasta. Olen pelannut tennistä ihan vain pari kertaa aiemmin, joten lyönnit eivät oikein sujuneet eivätkä syötöt menneet sinne minne piti. Mutta ei se mitään – oli todella hauskaa pelata (=yrittää pelata) ja menen mielelläni uudelleenkin jos vain tilaisuus tulee.

Huomenna on taas aika pakata matkalaukku, tällä kertaa suuntaan työreissulle Jyväskylään. Loppuviikko menee siis reisussa ja kotiin palattuani onkin taas viikonloppu. Tätä vauhtia pian onkin jo kesäkuu ja heinäkuu ja kesäloma, nam! Nyt kuitenkin hammaspesulle ja tutilullaa. Vi hörs!