Hupsan miten viime höpöttelytuokiosta on taas päässyt vierähtämään aikaa. En voi väittää ettenkö olisi ehtinyt kirjoittelemaan mutta kun en vain ole saanut aikaiseksi. Olen mieluummin laiskotellut sohvalla hömppäsarjoja seuraten tai nauttinut hitaista aamuista hissukseen heräillen. Välillä mietin, että viikonloppuisin pitäisi kamalasti suorittaa erinäisiä asioita, joita ei arkisin ehdi tehdä, mutta viime viikonloppuina olen antanut itseni laiskotella. Ja nauttinut siitä. Tajunnut, että välillä voi vain puuhailla mitä mieli tekee eikä mitä mukamas pitäisi tehdä. Tosin pesin kyllä viime viikonloppuna jääkaapin ja suihkuverhon ja olin todella tyytyväinen itseeni, nuo asiat kun olivat vaivanneet minua jo pidemmän aikaa. Mutta pääosin otin ihan vain iisisti ;-)
Toukokuu on alkanut ryminällä. Huhtikuun lopussa lensin Helsinkiin työmatkalle ja reissun aikana pääsin kyläilemään Nukan luona. Poika oli kasvanut kahdessa kuukaudessa ihan valtavasti ja oli ulkonäöltään melkein kuin eri vauva. Mutta luonne kuitenkin paljasti suloisuuden samaksi ihanaksi Nukaksi, jota olin ikävöinyt kovasti. Nuka viihtyi Maija-tädin sylissä lähes koko illan tyytyväisenä ja rauhallisena. Lähdin illalla hotellille taas mieli maassa, kun piti sanoa heippahei tuolle pienelle valloittavalle toukalle. Lähtiessäni Nuka vilkutti (Tiinan avustuksella) ja hymyili minulle ♥

Seuraavana iltana olimme sopineet treffit kahden vanhan koulukaverini kanssa. Treffasimme eräässä meksikolaisessa ravintolassa, josta jatkoimme vielä jälkkärijätskeille Forumiin. Emmiä en ollut nähnyt suunnilleen puoleen vuoteen ja Mariaa liki neljään vuoteen (voikohan se olla edes totta?), joten höpöteltävää riitti tunniksi jos toiseksikin. Kätevää, kun kavereita on muuttanut tässä parin viime vuoden aikana Helsinkiin, joten pääsen vaihtelemaan kuulumisia heidän kanssaan työmatkojeni aikana. Kiitos vielä oikein mukavasta illasta tytöt!


Helsingissä näkyi vappujuttuja siellä täällä, ja minua alkoi oikein harmittamaan että olin ostanut paluulennon kotiin vappuaattoillalle. Etenkin leijuvat vappupallot saivat minut kaipaamaan suomalaista vappua, jota olin viettänyt viimeksi vuonna 2010. Keskiviikkoisen työpäivän jälkeen lähdin kipaisemaan Lauran luona ennen lentokentälle lähtöä, ja kuinkas sitten kävikään... Lauran luona oli vapputohinat ja -valmistelut täydessä käynnissä ja minua alkoi entistä enemmän harmittamaan paluu Tukholmaan. Niimpä sitten nopean pohdinnan jälkeen päädyin ostamaan uuden lennon seuraavalle päivälle ja päätin jäädä Helsinkiin. Laura lainasi mulle mekon ja ylimääräisen yo-lakin ja vapun vietto sai alkaa.

Ilta oli huippu ja tarjoilut vasta mahtavat olivatkin! Meitä oli kiva, sopivankokoinen porukka ja tunnelma oli katossa. Lakituksen ja kotibileiden jälkeen jatkoimme vielä iltaa Bankissa, jossa tanssimme jalanpohjat kipeiksi. Yösnackisien jälkeen majoituimme nukkumaan Lauran ja Samulin kaksioon ja teimme samalla yövierasennätyksen. Meitä nukkui olohuone-keittiössä kuusi ihmistä, mutta hyvin me mahduttiin ja kaikille riitti jopa tyynyt ja peitot. Valtavan iso kiitos Lauralle tarjoiluista, vaatteista, yöpaikasta ja noh, ihan kaikesta!


Vappupäivänä satoi lunta sekä Turussa että Tukholmassa (Helsingissä sentään vain vettä), mutta onneksi lumi oli sulanut täältä siihen mennessä kun saavuin kotiin viiden maissa. Kevätkelejä ei ole näkynyt pariin viikkoon ja kaulahuivi on pysynyt visusti kaulassa. Aurinkoa on näkynyt viime aikoina hyvin vähän, mutta yhtenä päivänä se näkyi ja silloin läksin ulos pitkälle kävelylle. En ole varma missä vaiheessa Tukholma on puhjennut kukkaan, mutta kylmyydestä huolimatta maisema on vihreä, keväinen ja kaunis.
Tällä viikolla rohkenin pitkästä aikaa taas treenaamaan – oi että olikin ollut ikävä hikoilua ja träningsvärkiä. Mun treenitauko venyi loppujen lopuksi reilun kuukauden mittaiseksi, ensin kun oli New Yorkin reissu ja sitten se kamala kuumetauti ja sen jälkeinen yskä jatkui tosi pitkään. Meinasin kuolla ekalle treenitunnille viime maanantaina mutta loppuviikosta ja tänään meni jo asteen paremmin. Kyllä tämä tästä, paitsi kahden viikon päässä häämöttävä kympin juoksu kyllä pelottaa.
Keskiviikkona kävimme työporukan kanssa pelaamassa tennistä Kungliga tennishallenissa, joka olikin aikamoinen areena. Hallissa oli hienostunut ja arvokas tunnelma, mutta mun pelitaidoissa ei sitten taas ollut mitään hienostunutta eikä arvokasta. Olen pelannut tennistä ihan vain pari kertaa aiemmin, joten lyönnit eivät oikein sujuneet eivätkä syötöt menneet sinne minne piti. Mutta ei se mitään – oli todella hauskaa pelata (=yrittää pelata) ja menen mielelläni uudelleenkin jos vain tilaisuus tulee.
Huomenna on taas aika pakata matkalaukku, tällä kertaa suuntaan työreissulle Jyväskylään. Loppuviikko menee siis reisussa ja kotiin palattuani onkin taas viikonloppu. Tätä vauhtia pian onkin jo kesäkuu ja heinäkuu ja kesäloma, nam! Nyt kuitenkin hammaspesulle ja tutilullaa. Vi hörs!